Raudanjärvellä 25.11.2012

Muuramenjoen ollessa, jo toista viikonloppu peräjälkeen, täyteen varattu, päätettiin Timon kanssa tehdä visiitti Raudanjärvelle, kun kerran suht hyvää keliäkin oli luvattu. Yllättävän hyvin näytti olevan pintakäyntejä, mutta kauhean vaikeaa oli löytää mitään kaloja kiinnostavaa. Meidän lisäksi paikalla oli yksi virveliukko kalastamassa. Ei tullut kuin yksi tapahtuma koko päivälle. Mustaan boobyyn puraisi ~40cm kirjolohi, jonka sain sitten haaviin asti. Suorastaan pelotti tuon kalan kanssa. Niin monta kertaa on tänä kesänä kala karannut kesken kaiken. Ruokakala kuitenkin pois. Ja hyväähän tuo tuntui olevan, kun savustin kyseisen kirren tänään. Pastaa ja kermaviilikastiketta kaveriksi, ei se sen kummempaa tarvitse. Ja kalastuspäivä oli kuitenkin oikein mukava. Edes edellispäivän Tallinnan risteilyltä paluu ei pahemmin painanut. Muilla oli vielä hiljaisempi päivä kuin minulla. Tämä taisi olla päivän ainoa saalis kenellekään paikalla olleelle.

Raudanjärven kirre

Virtakauden avaus Vaajavirralla 17.11.2012

Sattui rauhoituksen loppumispäivä perjantaille, joten työhommat häiritsi pahasti avaukseen osallistumista. Eli kalastushommat jäi lauantain varaan, kun sunnuntaille oli taas menoja toisen harrastuksen parissa. Perhokalastusta rannalta käsin oli päivän ohjelmana. Harjukset ja siiat siinteli silmissä, mutta päivän ainoa tapahtuma oli pohjan tuntumasta kaivettu evällinen taimen vierasvenelaiturin päästä. Valkoisen boobyn tuo kelpuutti. Ja haavireissun jälkeen takaisin kala takaisin uimaan. Ihan kiva nähdä, että siinä on muutakin kalaa kuin onkikokoisena istutettua.

~30 cm Vaajavirran eväkäs

 

Tyhjän pyytämistä

Loppusyksyn pari lampireissua ovat olleet kalansaannillisesti umpisurkeita, toissaviikonlopun Raudanjärvi, ei mitään tapahtumia ja eilen Liekkilammilta yksi karkuutus. Sinällään positiivista, että täysin kuolleen oloisilta Liekkilammilta sai edes sen yhden kalan ottamaan kiinni. Vielä kun olisi tullut ylöskin. Tälle kaudelle karkuutuksia on riittänyt vaikka muille jakaa. Joskohan sitä ensi lauantaina pääsisi johonkin virtaavan veden äärelle, kun taimenen rauhoitus loppuu.

Raudanjärvellä vesisateessa

Vaikka ilmatieteenlaitos hövelisti sadetta lupasikin, niin siltä piti päästä kalaan. Valitsin Liekkilampien ja Raudanjärven väliltä jälkimmäisen ja ajelin sinne. Rakentelin parkkipaikalla boobysta ja kuulapäänymfistä litkan intterisiiman jatkeeksi. Pintomisia näkyi harvakseltaan ja aina välillä nakkasi säitten haltija vettä niskaan. Parin sadekuuron lomassa vaihdoin kellusiimaan ja 14 koukkuun sidottuun pinkkiin harrin surmaan. Siihen sain kirren houkuteltua ja toinenkin olisi voinut tulla, jos vain olisin ollut hereillä.
No ruokakala kuitenkin pois. Kovin montaa tuntia ei noin sateisessa säässä jaksanut vettä piiskata. Oli muuten ko. paikan avauskala minulle. Ekalla reissulla tuli pari karkuutusta.

Raudanjärvi

Kirre ja esimerkki Samsung Xcoverin kuvannlaadusta

    

Puolikin tuntia olisi riittänyt...

Lähdin eilen lampikalaan liekkilammille, heti lupamyynnin auettua, kympin aikaan aamulla. Hain veneeni Vaajavirran rannasta ja soudin lammille. Upposiima ja valkoinen booby varusteina aloin heittelyn Liekkilän sillan kupeesta. Olisikohan ollut kolmas tai neljäs heitto, niin kirre oli kiinni ja haavissa. Tokihan puukko oli hukassa, joten kalautin kalan hengiltä termospullolla.
Hyvä alku kuitenkin kuivui siihen, ehkäpä oli liian kirkas sää tai jotain, kun kalat hiljenivät täysin. Useamman tunnin tyhjän piiskaamisen jälkeen päätin häipyä kotia kohti. Onhan se yksikin kala parempi kuin ei mitään.

Kaunista alkusyksyä takimmaisella lammella

Jokikauden lopetus

Eilen käytiin taas Timon kanssa heittämässä aamuluvat Muuramenjoella. Viimeinen reissu ennen taimenen kuturauhoitusta. Voi jollain olla uskomaton alku kalastuspäivään. kiintiökalat alle kahden tunnin. Itsellä meni vähän kauemmin saada se ensimmäinen kirre haaviin. 45 senttinen kaunis kala ja hyvän makuinenkin tuntui olevan. Päätyi nimittäin äsken uunikalaksi. Pari kahvitaukoa myöhemmin uittelin palokunnan suvannossa hetken yhtä kirreä, joka kuitenkin vapautti itse itsensä. Eli yhteen kalaan jäi kauden lopetus. Kokonaisuutena reissu oli kuitenkin hyvä ja tapahtumia kohtuullisen paljon.

Loppusyksyn kalastukset menee sitten lampihommiksi, ennen kuin rauhoitus loppuu marraskuun puolivälissä. Toivottavasti olisi vielä keliä pari jokireissua tehdä ennen talven tuloa. Olisikohan talvella niin ahkera, että yrittäisi sitoa kesälle niin paljon perhoja, ettei tarvitsisi sidontavehkeisiin kesken kalastuskauden koskea. Veikkaan ettei onnistu.

Pitkissä kantimissa

Ollut tämä blogin rustaaminen viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Koirahommista pitää kirjoittaa erillinen kooste, mutta tässä kalajuttuja tiivistettynä. Paha karma on vaivannut kalastusta. Muurameen tuli tehtyä muistaakseni kolme reissua, saaliina 1 kirre ja 1 pikku taimen. Tosin toissapäivänä sain kiintiökalat ylös palokunnan suvannosta. Arkiaamuna oli hienoa, kun olin ainoa kalastaja koko joella.

Palsankosken reissu oli tyylipuhdas MP ja elämäni eka reissu Raudanjärvelle tuotti 2 karkuunpäästettyä kirreä. Tosin tärpitkin oli pirun kovassa, oikein kukaan O-P:tä lukuunottamatta, ei saanut mitään. Vaajavirtakaan ei ole antanut kuin pari alamittaista. Kävin myös koluamassa "kotijokea" Karstulassa, saaliina pari säynettä ja ahvenia. Tosin parempaa kalaa siinä ei pitäisi ollakaan.

Ehdin ostaa myös käytetyn kasin vavan (Loop Blueline), jonka jo onnistuin pätkimään Vaajavirralla. Tilalle piti ostaa Airflo Airlite 8# 10' competition special, joka yhden reissun perusteella osoittautui soivaksi peliksi. Tuntumaltaan paljon parempi kuin vanha Loopin blueline. Onneksi tämä kesälomaviikko tosiaan alkoi paremmalla kalareissulla. josko tuuri vaikka kääntyisi. Kohta Liekkilammille kokeilemaan, josko kalaonni jatkuisi.

Myllykoskea Karstulassa

Muuramenjoen kauniinvärinen kirre

Aamupisto Vaajavirralle 18.07.2012

Aamukahvia hörppiessä sain ajatuksen lähteä katsomaan, josko olisin aamun ensimmäinen kalastaja Paloniemessä. Ilmeisesti olin vaikka kello oli jo kahdeksan. Uittelin penkassa ensin tinseliä pinnassa, ei tapahtumia. Sitten musta luottostreameri siimaan ja sama uudestaan, ei noussut kukaan perhoon. Seuraavaksi siimaan puntit ja luottostreameri pohjan tuntumaan. Puolessa välissä penkkaa jysähti kala kiinni. Aluksi kala ei tuntunut kovin voimakkaalta ja sain sen helposti uitettua tyyneen veteen. Siellä kuitenkin sitä voimaa löytyi. Muutaman vedon jälkeen kuitenkin sain kalan haaviin ja se osoittautui mittataimeneksi. 50 senttiä oli tälläkin mittaa, eli hilkulla oli. Tänään kuitenkin syödään taimenta.

50cm mittataimen, laihan näköinen, kun unohdin ottaa kuvan ennen suolistamista

Muuramenjoki 12.-13.7.2012

Iltaluvat Muurameen ja kalaan. Reissu alkoi hienosti, kolmen vartin kalastuksen jälkeen sain ensimmäisen kirren palokunnan suvannosta samalla perholla kuin edelliselläkin reissulla. Kalantulo kuitenkin tyrehtyi aika täysin siihen. Kukaan vuoron kalastajista ei ainakaan poislähtöön mennessä ollut saanut mitään muuta. Alavirralla tosin joku teki pari iskua indikaattoriin lumpeikon laidasta, pitäis varmaan virittää siihenkin koukut. Pintaperho ei sitten enää kelvannutkaan. Kahden aikaan alkoi sade ja ajoi väsyneet kalamiehet joelta pois. Vettä oli edelleen kokolailla paljon ja yöllä on jo pimeää, ainakin pilvisenä iltana.

30.6.2012 Hilmonjoki

Viime kesästä asti suunniteltu Hilmonjoen keikka päätettiin toteuttaa nyt viikonloppuna. Timon kanssa ostimme 12 tunnin luvat alkaen kahdeksalta lauantai-iltana. Nyt kyllä joutuu sanomaan, että netin tarinat ja todellisuus eivät oikein Hilmolla kohdanneet. vajaa 11 tuntia jaksoimme rämpiä pusikoissa ja saaliina yksi noin 20 senttinen taimenen tumppi. Muutkin kalastajat, joita paikanpäällä jututettiin, tuntuivat olleen liikkeellä samantapaisella saaliilla. Joko taimenen matalasta virrasta kalastaminen ei vaan kertakaikkiaan suju, tai sitten kala ei ollut yhtään otillaan. Viisi ensimmäistä tuntia satoi vettäkin. Ei mitään pinta-aktiivisuutta, saati mitään muutakaan merkkejä kaloista.
Oikeastaan positiivisena asiana jäi mieleen sisävessa ja vissun extend siima, joka tuntui sopivan vapani kaveriksi todella hyvin. On se jokivarsi Hilmolla aika hemmetinmoinen pusikko, jos menee yhtään kioskilta etäämmäs. Pitää jonkinverran vettä virrata Hilmonkin uomassa ennekuin sinne tulee uusiksi ajeltua.

Hilmon taimenenpätkä

Senttejä puuttuu, Vaajavirta 28.06.2012

Menin yhdeksän huitteilla illalla katsastamaan Vaajavirran tilanteen. Ekalla heitolla yritti taimen pinnassa uitettuun streameriin kiinni, muttei pysynyt kuin pari sekuntia. Hieman sen jälkeen sama streameri hauleilla pohjaan ja "larvastamalla" toinen tärppi. Se pysyi haaviin asti kiinni. Mittaus antoi tuloksen 47cm, joten kala takaisin kasvamaan. Voimaa sillä penteleellä oli, turha puhua mistään lötköistä, vaikka istari olikin.

Vaajavirran vajaa

Juhannuslohet 22.06.2012

Varasin Muuramenjoelle aamuvuoron juhannusaatolle, eli aamuneljästä kahteentoista. Siis aikaisin sai herätä juhannuksen viettoon. Eipä ollut nelos- ja ysitiet ruuhkaisia, kun Muurameen ajoin. Kamppeet niskaan ja kalaan. Kävin ensin vakipaikat, palokunnan montun ja mutkan kosken alta, kokeilemassa, mutten saanut mitään. Alempaa, pienen saaren, vastapuolelta iski sitten ensimmäinen kirre mustaan boobyyn. 45 senttiä oli kalalla mittaa. Kiertelin alakautta autolle laittamaan kalan kylmään ja juomaan kahvit. Suvannolle oli sillä välin ilmestynyt tod. näk. Jyrki H. kalastamaan, jos en ole sekoittanut ihmisiä... katselin vastarannalta, kun virrasta nousi kirre helponnäköisesti. Kun paikka vapautui hipsin sinne itse. Aikani uittelin suvannossa kaikenlaista, sitten virtakohtaa kolutessa nasautti toinen kirre mustaan, fluorikeltaisella kuulalla varustettuun, pikkuperhoon. Pirteä oli kala, teki monta syöksyä ennen kuin sen sain haavittua. Oudon mallinen oli tämä kirjolohi. Sillä oli varmaan jonkinasteinen kasvuhäiriö, kun se oli vähän sellainen s- kirjaimen mallinen. No reippaassa kunnossa tuntui kala olevan, eli ei varmaan outo rangan malli suuresti haitannut. Sekin kala kylmäkassiin ja lisää kahvia naamaan. Hetken kalastelin vielä C&R- meininkillä, mutta enää ei tullut ceetä eikä ärrää. Eikun autoon ja kotiin päiväunille, että jaksoi illalla vielä käydä kokon katsomassa.

Hyvää Juhannusta kaikille

Pieni on kaunista, Rutajoella 20.6.2012

Koko päivän vaivasi kalvava mielihalu päästä illaksi kalaan. Kohdevalinnaksi sattui tällä kertaa Rutajoki. Mielessä tosin kaihersi viime kesän, ukkoskuurojen sävyttämä, munat pataan reissu. Silloin oli makkarat ja puutkin mukana, muttei tulivehkeitä. Syötiin sitten Timon kanssa makkarat raakana.
Nyt ei menneet munat pataan, Rutajoen pientaimenkanta on maineensa veroinen. Melkein joka kiven takana on kala. Tulvakin oli laskenut, ja joki oli ehkä jo turhankin kuiva. Tosin nyt pystyi kävelemään koskia pitkin ja ronkkimaan kiventakusia. Pikkutaimenet olivat innokkaina mustiin perhoihin, joissa oli ripaus pinkkiä tai punaista kaverina. Musta Leech pinkilä kuulalla, punaperä ja musta nymfi pinkillä kuulalla tuntuivat toimivan. Kymmenkunta pikkutaimenta käytin vapautettavana ja varmaan kolme kertaa sen verran pääsi karkuun. Vitosluokan vapa on noille liian jämerä. Harjuksista tai isommista taimenista ei ollut mitään havaintoja. Hyttysiä oli hemmetisti.

Pieni luonnontaimen

Kisailua kaupissa 17.06.2012

Sunnuntaiaamu ja suunta kohti Tamperetta. Pirkko olikin kissanäyttelyssä, joten kahdestaa Eelin kanssa lähdettiin matkaan. Marjo tuli kaupungista kyytiin kolmen whippettinsä kanssa. Kisa kisattiin loistavissa rataolosuhteissa, tuloksena Ukon uusi ennätys 480 metrillä 35.88. Muuten kisa meno aiempien tapaan. Startista keulaan ja pidetään piikkipaikka maaliin asti. Vielä olisi kolme kymmenystä matkaa 2004 MM-kisoissa tehtyyn rataennätykseen.

tulostaululta

 

Pinturointia Havulammella

Nyt on tällainen laatuaikaa miesväen kesken viikonloppu. Mietittiin Eelin kanssa, että mitähän tehtäisiin. Kalaanlähtö sai meiltä molemmilta äänen. Päätettiin uhrata 30 euroa lupamaksuun, tosin luvalla saa ottaa 5 kalaa, vaikka hintavahan tuo on. Varsinkaan kun viime kesänä paras reissu tuonne tuotti kolme kalaa. Kamat autoon ja menoksi.
Kovasti oli pinta-aktiivisuutta havaittavissa. Sidoin perukkeeseen boobyn ja alettiin heitellä. Eeli aloitti kalansaannin, lipassa pyristeli ahven, yhdessä tuumin päästettiin se takaisin uimaan. Ensimmäinen puoli tuntia boobyllä tuotti pari hentoa vetoa, mutta ei oikeita tärppejä. Pinta-aktiivisuuden jatkuessa vaihdoin siimaan pinkin foamimurkun. Ekalla heitolla kala iski, mutta ohi. Muutaman heiton päästä oli kala jo kiinni. Sain kalan ylös ja homma jatkui. Toisen kalan jälkeen pidettin Eelin kanssa mehu- ja kahvitauko. Takaisin kalaan ja pian oli kolme kalaa lisää kylmälaukussa. Parasta oli kuulla tahnapalloilla kalastavien vanhojen herrojen lammen yli kiirinyt kommenttti: "Tuohan saa kaloja paremmin kuin kukaan meistä". Eeli oli haavimiehenä neljälle kalalle, ihan hyvin kuusivuotiaalta.
Tämän päivän väri oli selkeästi pinkki. Ei ne perhot aina tarvitse niin hienoja olla. Persiinalusesta ja yhdestä häkilähöyhenestä väsätyt foamimurkut toi kaikki viisi kalaa kolmeen ja puoleen tuntiin. Kiva viikonlopun aloitus.

Eeli 6 vuotta, ja haavittu kala.

Tähtisprintteri 2012

Ukko voitti siskonsa hyvän lähtönsä ansiosta alkerissä ja finaalissa. Hyvinkään vanha (2003 vuodelta) rataenkka parani molemmilla juoksuilla, uusi ennätys kirjataan nyt 21,11, 280m. Eli nyt Ukon nimen eteen voi liittää TS2012 arvonimen. Muut afgaanit taisivat olla näytelmissä tuomarinkartanolla. Radalla sentäs, vaikkei juosseetkaan :)

K-SVKK:n tähtisprintterit

Aktivisuus palkitaan

Aika monta reissua on tällä viikolla Vaajavirralle tehty, pieni harjus on käytetty haavissa ja tapahtumia on ollut joka kerta, huonosti vain on tullut ylös kalaa. Tänän menin larvastamaan Paloniemen penkkaa, mutta ei tulut tärppejä. Sain ajatuksen ruveta heittelemään streameriä ilman hauleja virtaan. Royal Coachmanista nasautti taimen ohi. Isot pyörteet vain jäi. Vaihdoin mustan marabou-streamerin tilalle ja penkan läheltä siihen nousi ensimmäinen mittakala, minkä Vaajavirrasta olen saanut. Just 50 senttinen taimen. Kiitos vaan ystävälliselle virppamiehelle haavimisavusta ja valokuvaamisesta. Nyt on taneli savustuspöntössä. Meillä syödään taimenta iltapalaksi. Kala oli luonnollisestikin eväleikattu istari. Kalastus päättyi siihen paikkaan, samantien kala autoon ja kotiin, ei nimittäin ollut minkäänlaista kylmälaukkua mukana. Nyt on hyvä fiilis kieltämättä.

Kalastusta ja perhontekoa

Perjantai-ilta ja Vaajavirralle perhokalaan. Reissun tarkoituksena hankkia vähän raitista ilmaa ennen yötä, kun pitäisi pikkuisen saada nukuttua ennen lauantaiaamun (yön) herätystä Muuramenjoelle. Tulihan sitä Vaajavirtaa koluttua ja alamittainen taimenkin haavissa käytettyä. Larvastusta salakkastreamerillä...

Lauantain Muuramen reissu meni sitten kokolailla vituralleen. kaikinpuolin mukava reissu muuten, mutta karkuutin molemmat kirjot, jotka perhoni huolivat. Vesikin oli hiukka korkealla. Edelleen oli paikoitellen kahluuvehkeet luontopolulla tarpeen. Ensimmäinen kirjo meni vapaana olleen siiman kiinnijuuttumiseen kalan syöksyessä. Äkkipysäys katkoi siimat. Toinen kala oli jo puoliksi haavissa, mutta onnistui vielä siitä pyörähtämään karkuun = menen heti tilipäivän tullen ostamaan haavin, jossa on vähän vartta. Perhohävikki oli kanssa valtava, koska kalat oli kaivettava ihan pohjasta.

Tänään ei sitten kalastettu, vaan täydennettiin booby- ja streamervarastoja. Tässä yksi sidontatyön tulos kasteltuna.

   

Lisää pituutta heti!

Kun nyt kerran on se venekin tuossa Vaajavirran rannalla, piti kokeilla vääräuskoisten soutu-uistelua. Ei tarvinnut kauaa soutaa, kun oli ensimmäinen kala uistimessa kiinni, sen onnistuin sössimään, kun en muistanut, että niissä keloissahan on säädettävä jarru. Toisen tärpin sain sitten jo haaviin asti. 45 cm istaritaimen. Eli nyt näyttää olevan trendi, että se maaginen 5 senttiä puuttuu...kaloista. Seuraava reissu täytyy tehdä veneestä perhostelemalla. Näytti olevan pari ihan kohtuullisen näköistä paikkaa, mihin yltää veneestä, mutta ei rannalta.

  

Liekkilammet 27.05.

Eelin, 6v, kanssa vietettiin päivää pääosin veneestä kalastamalla. Ei tullut kalaa. Paitsi Eelille ahven. Sekin oli kova juttu tuon ikäiselle. Ensimmäinen kala ja vielä omalla virvelillä. Kelakauppaan tosin joutuu, kun Abun halvan UL-setin haspelikela antautui.
Itse uittelin perhovehkeillä lähinnä boobyjä. Vaikkei kalaa tullutkaan, totesin, että ankkuri helpottaa veneestä kalastamista aika tavalla. Tiedä sitten vaikuttiko kalantuloon kuinka paljon, että toisen lammella olleen venemiehen mukaan, eteläisen lammen päätyverkosta puuttui. puolet. Sanoi soittaneensa tietoa seuran suuntaan. Voi olla jollekin verkkomiehelle kiva ylläri, kun kirjolohiparvi sattuu Päijänteessä uimaan pyydykseen.
Kolmen ukon virppaporukka sai yhden kirren haaviin asti. Vesi ainakin on lammillakin niin korkealla, että ihan varmasti kala siirtyy lampien välillä ja sitämyöten ehkä Päijänteeseen. Toivottavasti Koukun ja Paukun nettisivuille tulee infoa uusista istutuksista entiseen malliin, sitä ennen saa lammet olla osaltani rauhassa.

Tampereen iltakilpailut 23.5.2012

Töitten jälkeen Tampereelle iltakilpailuun koiraa kilpailuttamaan. Kisassa oli mukana jälleen vain 2 afgaania, Ukko ja Inka niinkuin viimekerrallakin. Muutenkin kisa oli edellisen toisinto. Ukko startista kärkeen ja koirien väli oli sen ~5 metriä koko kilpailun ajan. Ajat tosin parani, Hyvinkääseen verrattuna, molemmilla koirilla noin 1,3 sekuntia. Eli Hyvinkään baana oli oikeasti hitaassa kunnossa, niinkuin siellä moni arveli asian olevan. Tässä vielä videolinkki:
VIDEO

Liekkilammilla kirrejahdissa taas

Joka paikka tulvii, niin päätin suunnistaa Liekkilammille toivoen, että lampien hiljentyminen kesäksi, ei vielä olisi toteutunut. Kaikki muut ilmeisesti oli sen päätelmän jo tehneet. Yksin siellä sai kalastella. Kalantulo alkoi pienellä salakalla, joka oli boobyssä kiinni pyrstönjuuresta. Seuraavaksi boobyä puri pieni lahna ja olematon ahvenkin halusi maistaa, että mikähän se tuo on. Kirreistä ei ollut minkäänlaista havaintoa, kunnes tuli ihan kunnon tälli siiman päähän. Sain sen koukutettua ja pirteän tuntuinen kalahan siellä oli siimanpäässä. Veti useampaan kertaan siimaa ulos rullalta, kunnes sain se haavittua. 45 cm kirkaskylkinen kirrehän se. Siihen tapahtumat sitten jäivätkin ja lähdin pois katsomaan jääkiekkoa. Ei olisi kyllä moisen lätkäpelin takia kanattanut kesken pois lähteä. Koiratkin oli hajottaneet portin (haka poikki) ja mellastaneet koko huushollin herrana kalareissun ajan. Isommilta vahingoilta näköjään on vältytty, tai en vaan ole vielä huomannut. Ruokakala taas pois, täytyy olla ihan tyytyväinen.

Ratakisat Hyvinkäällä 17.5.

Tarkoitus oli Ukon kanssa mennä ratakisoihin  Tampereelle vasta keskiviikkona. No Sami ja Mia soitteli ja pyysivät kaveriksi, kun kisaan ei ollut ilmoittautunut yhtään afgaania heidän koiran lisäksi. Missä on afgaanit radalta? Onko rotu oikeasti valunut viimeisen 10 vuoden aikana siihen, että koirat on ainoastaan näyttelyeläimiä? Onko turkin varjelu viety niin pitkälle, että koirat on niin huonossa  kunnossa, että niitä ei radalle (tai maastoonkaan) kiikuteta? Eihän viime kesänäkään esim. SM- radalla ollut koiran koiraa, jokseenkin uskomatonta. No, sisarukset juoksivat hienon kisastartin, ei haitannut vaikka olivat kahdestaan. Ukko tuli maaliin ensimmäisenä ajalla 37,29. Aika olisi voinut olla parempikin, mutta paikanpäällä kaikki toitottivat radan hidasta kuntoa. Lienee totta tämä. Ukon voitto perustui unelmalähtöön, yhtä nopeilta sisarukset muuten vaikuttivat. Jännityksellä odotetaan keskiviikkoa ja Tampereen iltakisaa.

Liekkilampien "kalakarkelot" osa2

Tänään mentiin aamusta Timon kanssa lammille. Tällä kertaa vene saisi olla rannassa, ja kalastettaisiin rannalta heitellen.  Tiistain reissun vähien tapahtumien johdosta minulla oli paljon epäileväisempi mieli kalantulon suhteen. Myös todella kirkas sää vähän epäilytti. Päivästä kuitenkin kehittyi parempi kuin tiistaista. Timo sai pari kirreä ylös ja minä yhden. Tosin karkuutin sen ISON hittovie...

Liekkilampien "kalakarkelot"

Tänään suuntasin suurin odotuksin Liekkilammelle, pikkulinnut oli kertoneet, että kalaa tulee hyvin. No tulihan sitä, toisille. Veneestä viskellessä seurailin, kun kalaa nousi rannalta perhostelemalla ja toinen venemieskin kalaa väsytteli. Mieleen jo hiipi, että taas menee munat pataan. Yksi seitinohut tärppi oli vain plakkarissa, mutta ei yhtään kalaa. Mietin jo poislähtöä, kun tärppäsi. 50 cm pitkä komea kirjolohi. Uittaakin sitä sai, ennen kuin se suvaitsi uida haaviin. Onneksi tuli kysyttyä kollegoilta päivän väri ja luotettua siihen oranssiin, vaikka oranssi ei ihan tavallisin väri minun kalastusperhoissani ole. Tulee luotettua liikaakin mustaan ja valkoiseen. No komea ruokakala kuitenkin pois ja reissu pelastettu.

Iitin maastoissa

Viikonloppu meni koiraharrastuksen parissa kuin siivillä. Ainoa mikä harmitti, oli että Liekkilammen perhokisa meni nyt sitten sivu suun. Perjantaina asuntovaunun kanssa kisapaikalle Iittiin ja lauantaina olin lähettäjän ja vieheenvetäjän hommissa. Sunnuntaina koitti sitten se odotettu päivä. Ukon ensikisa! Afgaaneja oli vähänlaisesti, mutta silti kisasta kehkeytyi laadukas. Ukko toi voiton kotiin kovilla yhteispisteillä 522. Serti tuli vielä kaupan päälle. Tässä http://www.youtube.com/watch?v=b2bamE2OuLE&feature=g-upl vielä video molemmista starteista. Ukko punaisella manttelilla. 

Pilkkukylki

Päivän mittaan kehkeytyi taas ajatus kalareissusta Vaajavirralle, vaikkei sieltä ikinä mitään saakkaan. Siihen on kuitenkin helppo mennä ja kausilupa antaa mahdollisuuden ns. nopeisiin, parin kolmen tunnin, reissuihin. Ensin Liekkilän rantaan. Sinne kuitenkin tuuli suoraan Paloniemestä päin hankaloittaen heittämistä. Pikaisesti päätin siirtyä Paloniemen suuntaan tuulensuojaan. Menin niemenpuoleisen laiturin päähän ja sitaisin siimaan päivällä sitomani Grizzly Kingin

Toisella heitolla laiturin päästä tuli tärppi. Löysät siimat kelalle ja kalaa väsyttämään, hetken aikaa sitä sai uitella, että sain sen niin lähelle, että tumpilla koskihaavilla sain sen haavittua, kutakuinkin laiturilla kyljellään maaten. 45 senttinen eväleikattu hoikka taimenhan siinä haavissa köllötteli.

 5 senttiä kalalla olisi pitänyt olla lisää mittaa, jotta ruokakalaksi olisi kyseisen yksilön voinut ottaa. Välttele verkot ja tule suurempana takaisin. Vaajavirran taika alkaa näköjään pikkuhiljaa murtua ja kalojakin osuu perhojen kohdalle. Hyvä lopetus suhteellisen apealle viikonlopulle. Kiitos kuvan ottajalle, kuka sitten ikinä olitkin :)

Hyvää matkaa, Femma!

FIN KVA-M Moonpearl's Give Me a Five 24.09.1998 - 27.04.2012

Ei vieläkään ole oikein sanoja, vain kosteat silmänurkat. Koiraharrastuksen varmasti karuin puoli on joutua luopumaan rakkaista harrastuskumppaneista. Ei, perheenjäseniä nämä ovat. Sattuu kun ne lähtee. Pitkä oli yhteinen polku, toivottavasti vielä nähdään. Muistot säilyy ikuisesti. Hyvää matkaa, Femma!

Vettä ja karkuutuksia

Tänään oli taas vuorossa kalastusta Muuramenjoella, sääennuste lupaili räntää ja vettä, ei tullut kuin vettä... paljon. Suuntasin alasuvannolle ja totesin, että jäänreunalta kalastelut on nyt tämän kevään osalta kalastettu, meni kahluuhommiksi. Noin tunnin kalastamisen jälkeen tuli ensimmäinen tärppi. Ihan kuin olis pohjaan jäänyt, mutta kala se oli kuitenkin. Kylkeään tuo kirjolohi kävi näyttämässä ja karkuun.
Alasuvannon jälkeen pikkuhiljaa palokunnan suvannolle ja sieltä, suht keskeltä, tuli taas tärppi. Ihmettelin kalan outoa käytöstä siiman päässä, ilmeni että kyseessä oli, ihan aikuisten oikeasti, iso harjus, joka oli jäänyt selkäevästään koukkuun. Ei tullut haaviin asti sekään, kuva olis ollu kiva niin isosta harjuksesta. Vapauttaahan se olisi kuitenkin pitänyt, Muuramenjoellahan harjus on rauhoitettu. Hyvä niin, jos vaikka kanta elpyisi kalastuskuntoon. Ei se pahalta näytä jos seassa on tuon kokoista kalaa.
Alasuvannolta tuli vielä toinen kirjolohen tärppi, mutta missasin senkin. Ilmeisesti kala oli varovaisella otilla, kun en saanut niitä koukussa pysymään. Tämän kauden karkuutusprosentti on valtava, verrattuna viime kauteen.
Vesisade kasteli perusteellisesti ja luovutin kun kolmas pari kynsikkäitä oli likomärkä. Jokikin oli muuttunut vaaleanruskeaksi kuravedeksi, noinkohan siellä edes olisi kalat perhoja nähneet. Tunti jäi vielä käyttämättä luvasta. Viime reissun uintikeikkakaan ei kastellut yhtä paljon kuin tämänpäiväinen sade. No jokatapauksessa uusi Samsung Galaxy Xcover näytti kyntensä, eikä tykännyt huonoa läpimärässä taskussa säilyttämisestä.
Eli MP* ja paljon raitista ilmaa ja raikasta vettä oli taas reissun lopullinen tulos. Milloinkahan tuonne pääsee seuraavan kerran, kovasti viittasi vedennousu kevättulvan alkamiseen.

*MP = munat pataan

Grizzly streamer

Vaajavirran taimenten naruttamiseksi. Varioitu lähinnä paikanpäällä nähdystä ottiperhosta. Isompi perho = isompi kala... toivottavasti. Teen näitä myös lyhyempisiipisenä.

Jokiuintia ja kirjolohta

Aamusta Muuramenjoelle kalaan, parkkipaikalla oli jo muut laittamassa kampetta niskaan kun ehdin paikalle. Kamat niskaan, pikkukuppi kahvia kitusiin ja joelle. Totutusta poiketen mentiin ensin alasuvannon jäänreunalle heittelemään. Eikä edes mennyt kauhean kauan kun ensimmäinen oli kiinni. Tapahtui kuitenkin edelliskerran toisinto ja kala pääsi irti siinä vaiheessa, kun se olisi pitänyt vetää jäänreunalle. Muuta mainittavaa ei jäänreunalla sitten tapahtunutkaan.
Ei muuta kuin jokivartta ylöspäin kohti seuraavaa jäänreunaa. Kaveri siitä melkein heti koukutti ensimmäisen. Näin jäänreunassa kolon ja sanoin, että uita se tähän, niin saan sen tästä haavittua. HUONO idea. Menin haavin kanssa kolon kohdalle valmiiksi ja sanoin, että tästä ei pidemmälle enää voi mennä ja samalla kurotin haavimaan kalaa. En mennyt pidemmälle, mutta kurotus riitti, jää murtui ja minä pää edellä jokeen. Aika nopeasti sain tasapainon haettua ja jalat pohjaan. Haavi oli tyhjä, mutta huomasin kalan edessäni ja nappasin sen haaviin. Tulipa haavittua kaverille kala, tosin aika näyttävästi. Aika kylmää ja märkää on vesi tähän aikaan vuodesta. Ei muuta kuin vaimolle viestiä, että tuo kuivaa kampetta.
Siitä sitten märissä kamppeissa palokunnan suvannolle, josta oli tarkoitus mennä autolle. Sanoin, että heitänpä tuohon kun tässä ollaan. Kalahan siitä nappasi. Kohtuullisen kauan sitä sai uitella ennen kuin se haavin pohjalta löytyi. 44 senttinen kirjolohi.
Sain kuivat kamat ja kalastus jatkui. Sen jälkeen kaloista ollut enää havaintoja. Koko porukalle kuitenkin kala per ukko ylös ja hauskaa oli.
Ja ruokakalojen suhteen kuparinen rikki tälle kaudelle. Myöskin Boobyt, joilla en ennen ole kalastanut osoittivat toimivuutensa. (parikymmentä boobyä sidottuna, hyvä että toimii)

Hukkareissuja

Taas on palattu Vaajavirran suhteen normaalikäytäntöön, eli ei kaloja. Tänään sentään näin parin hankikorrin katoavan parempiin suihin. Ilmeisesti aito korri oli sitten parempi vaihtoehto kuin tarjoamani perho. Tuossa vielä kuva hankikorrista, jos on epäselvää minkälainen otus se korri on.

Ja hieman tuli hetkittäin lunta

MH Luonnekuvausta ja Princejä

Tänään oli se aamu, jolloin afgaaninvinttikoirallamme Sepolla oli luonnekuvaus, se on periaatteessa kevennetty versio palveluskoirien luonnetestistä. Itse en ollut mukana, mutta videon katsoin Sepon touhuista. Lukuunottamatta haahuilua siellä sun täällä, Seppo suoriutui testistä ihan mallikkaasti. Ei haamut, äänet tai laukaukset pelottaneet. Se mitä palveluskoirien testistä jäi kaipaamaan oli koiran reagoiminen uhkatilanteeseen. Edelleenkään emme tiedä kuinka Seppo käyttäytyy uhattuna, mielestäni se olisi ihan tärkeä tieto koiranomistajalle.

Siivoilun jälkeen, mielenrauhan palauttamiseksi, piti vielä uhrata illasta hetki perhokalastukselle. Päätin sitaista muutaman kuulapää Princen Vaajavirran harjusten kiusaksi, toki niitä tulen tarjoamaan myös Muuramenjoen kirjolohille. Koukkukooksi valitsin 14. Se alkaa olla tällaiselle nakkisormelle ja kohtuullisen pieni koukkukoko. Sain kuitenkin aikaan varmasti lyhyen perhonsidontaurani siisteimpiä sidoksia. Josko ne vielä toisi tärppejäkin.

Vaajavirrassa on kala!

Ajattelin tänään aloittaa blogin liittyen kahteen rakkaimpaan harrastukseen, eli kalastukseen ja vinttikoiraharrastukseen. Sitäpaitsi kaikilla kovilla perhokalastajilla on blogi, jossa kaloilla voi kehuskella.

Heräsin tänään aamulla jo viideltä, ja aloitin työt kuudelta. Tarkoituksena suunnata jälleen kerran Vaajavirralle kalaan. Ehdin virralle noin 14.30 ja menin ensin voimalaitoksen yläpuoliselle perhokalastusalueelle. Tänä keväänä on yliolanheitto alkanut, ainakin omasta mielestä, sujumaan kohtuudella. Joten heittelin viime vuoteen verrattuna todella pitkiä heittoja kuulanymfeillä "kahluualueen" ja syvän rajamaille. Minkäänlaisia tapahtumia ei perhokalastusalueella ollut. tarkoituksena oli siirtyä vierasvenelaiturin päähän, mutta se oli varattu, ei sinne kolmatta vispaajaa mahdu yhtä aikaa, joten jouduin menemään hetkeksi Paloniemen kärkeen. Siellä ei tullut heitettyä kuin pari heittoa vaikeassa tuuliolosuhteessa. Huomasin laiturin vapautuvan ja siirryin sinne. Pari laiturilla kalastanutta kaveria tuli vastaan ja kuulin heiltä laiturin päästä eilen tulleen alamittaisia harjuksia ja taimenia. Tuuli häiritsi heittämistä edelleen ja erinäiset uppoavat perhot eivät tuottaneet tulosta. Tuuli alkoi rauhoittua ja huomasin pari vaaleanruskeaa vesiperhosta räpiköivän vedessä. Ja näin kalan tuikkirenkaan myös. Ei kun perhorasialla ja pintaperhoa kehiin! Tämä ei todellakaan ole normaalia minun perhokalastuksessa. Tuuli sotki heittoa edelleen, mutta olisikohan ollut toinen tai kolmas onnistunut heitto kun kala nousi perhoon, mutta ei tarttunut kiinni. Kalastusjännitys nousi heti ihan eri tasolle. Homma ikään kuin sähköistyi. Näin pari tuikkia lisää ja päätin jatkaa urheasti pintaperholla. Tuulikin rauhoittui ja heittely alkoi olemaan mukavaa. Sitten se tapahtui, perhon luona mulahti ja kala oli kiinni. Kovin isolta se ei tuntunut. Uittelin kalan haaviin ja siinä se oli haavissa laiturilla, 30 senttinen harjus. Kovin se tuntui kivalta saada Vaajavirrasta kala reilun kauden turhien reissujen jälkeen.

Sitäpaitsi vaikuttaa siltä, että tämä blogin pito on lääke kalaonneen. Kaikilla kovilla perhoukoilla on blogi...