sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Pilkkukylki

Päivän mittaan kehkeytyi taas ajatus kalareissusta Vaajavirralle, vaikkei sieltä ikinä mitään saakkaan. Siihen on kuitenkin helppo mennä ja kausilupa antaa mahdollisuuden ns. nopeisiin, parin kolmen tunnin, reissuihin. Ensin Liekkilän rantaan. Sinne kuitenkin tuuli suoraan Paloniemestä päin hankaloittaen heittämistä. Pikaisesti päätin siirtyä Paloniemen suuntaan tuulensuojaan. Menin niemenpuoleisen laiturin päähän ja sitaisin siimaan päivällä sitomani Grizzly Kingin

Toisella heitolla laiturin päästä tuli tärppi. Löysät siimat kelalle ja kalaa väsyttämään, hetken aikaa sitä sai uitella, että sain sen niin lähelle, että tumpilla koskihaavilla sain sen haavittua, kutakuinkin laiturilla kyljellään maaten. 45 senttinen eväleikattu hoikka taimenhan siinä haavissa köllötteli.

 5 senttiä kalalla olisi pitänyt olla lisää mittaa, jotta ruokakalaksi olisi kyseisen yksilön voinut ottaa. Välttele verkot ja tule suurempana takaisin. Vaajavirran taika alkaa näköjään pikkuhiljaa murtua ja kalojakin osuu perhojen kohdalle. Hyvä lopetus suhteellisen apealle viikonlopulle. Kiitos kuvan ottajalle, kuka sitten ikinä olitkin :)

Hyvää matkaa, Femma!

FIN KVA-M Moonpearl's Give Me a Five 24.09.1998 - 27.04.2012


Ei vieläkään ole oikein sanoja, vain kosteat silmänurkat. Koiraharrastuksen varmasti karuin puoli on joutua luopumaan rakkaista harrastuskumppaneista. Ei, perheenjäseniä nämä ovat. Sattuu kun ne lähtee. Pitkä oli yhteinen polku, toivottavasti vielä nähdään. Muistot säilyy ikuisesti. Hyvää matkaa, Femma!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Vettä ja karkuutuksia

Tänään oli taas vuorossa kalastusta Muuramenjoella, sääennuste lupaili räntää ja vettä, ei tullut kuin vettä... paljon. Suuntasin alasuvannolle ja totesin, että jäänreunalta kalastelut on nyt tämän kevään osalta kalastettu, meni kahluuhommiksi. Noin tunnin kalastamisen jälkeen tuli ensimmäinen tärppi. Ihan kuin olis pohjaan jäänyt, mutta kala se oli kuitenkin. Kylkeään tuo kirjolohi kävi näyttämässä ja karkuun.
Alasuvannon jälkeen pikkuhiljaa palokunnan suvannolle ja sieltä, suht keskeltä, tuli taas tärppi. Ihmettelin kalan outoa käytöstä siiman päässä, ilmeni että kyseessä oli, ihan aikuisten oikeasti, iso harjus, joka oli jäänyt selkäevästään koukkuun. Ei tullut haaviin asti sekään, kuva olis ollu kiva niin isosta harjuksesta. Vapauttaahan se olisi kuitenkin pitänyt, Muuramenjoellahan harjus on rauhoitettu. Hyvä niin, jos vaikka kanta elpyisi kalastuskuntoon. Ei se pahalta näytä jos seassa on tuon kokoista kalaa.
Alasuvannolta tuli vielä toinen kirjolohen tärppi, mutta missasin senkin. Ilmeisesti kala oli varovaisella otilla, kun en saanut niitä koukussa pysymään. Tämän kauden karkuutusprosentti on valtava, verrattuna viime kauteen.
Vesisade kasteli perusteellisesti ja luovutin kun kolmas pari kynsikkäitä oli likomärkä. Jokikin oli muuttunut vaaleanruskeaksi kuravedeksi, noinkohan siellä edes olisi kalat perhoja nähneet. Tunti jäi vielä käyttämättä luvasta. Viime reissun uintikeikkakaan ei kastellut yhtä paljon kuin tämänpäiväinen sade. No jokatapauksessa uusi Samsung Galaxy Xcover näytti kyntensä, eikä tykännyt huonoa läpimärässä taskussa säilyttämisestä.
Eli MP* ja paljon raitista ilmaa ja raikasta vettä oli taas reissun lopullinen tulos. Milloinkahan tuonne pääsee seuraavan kerran, kovasti viittasi vedennousu kevättulvan alkamiseen.

*MP = munat pataan

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Grizzly streamer

Vaajavirran taimenten naruttamiseksi. Varioitu lähinnä paikanpäällä nähdystä ottiperhosta. Isompi perho = isompi kala... toivottavasti. Teen näitä myös lyhyempisiipisenä.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Jokiuintia ja kirjolohta

Aamusta Muuramenjoelle kalaan, parkkipaikalla oli jo muut laittamassa kampetta niskaan kun ehdin paikalle. Kamat niskaan, pikkukuppi kahvia kitusiin ja joelle. Totutusta poiketen mentiin ensin alasuvannon jäänreunalle heittelemään. Eikä edes mennyt kauhean kauan kun ensimmäinen oli kiinni. Tapahtui kuitenkin edelliskerran toisinto ja kala pääsi irti siinä vaiheessa, kun se olisi pitänyt vetää jäänreunalle. Muuta mainittavaa ei jäänreunalla sitten tapahtunutkaan.
Ei muuta kuin jokivartta ylöspäin kohti seuraavaa jäänreunaa. Kaveri siitä melkein heti koukutti ensimmäisen. Näin jäänreunassa kolon ja sanoin, että uita se tähän, niin saan sen tästä haavittua. HUONO idea. Menin haavin kanssa kolon kohdalle valmiiksi ja sanoin, että tästä ei pidemmälle enää voi mennä ja samalla kurotin haavimaan kalaa. En mennyt pidemmälle, mutta kurotus riitti, jää murtui ja minä pää edellä jokeen. Aika nopeasti sain tasapainon haettua ja jalat pohjaan. Haavi oli tyhjä, mutta huomasin kalan edessäni ja nappasin sen haaviin. Tulipa haavittua kaverille kala, tosin aika näyttävästi. Aika kylmää ja märkää on vesi tähän aikaan vuodesta. Ei muuta kuin vaimolle viestiä, että tuo kuivaa kampetta.
Siitä sitten märissä kamppeissa palokunnan suvannolle, josta oli tarkoitus mennä autolle. Sanoin, että heitänpä tuohon kun tässä ollaan. Kalahan siitä nappasi. Kohtuullisen kauan sitä sai uitella ennen kuin se haavin pohjalta löytyi. 44 senttinen kirjolohi.
Sain kuivat kamat ja kalastus jatkui. Sen jälkeen kaloista ollut enää havaintoja. Koko porukalle kuitenkin kala per ukko ylös ja hauskaa oli.
Ja ruokakalojen suhteen kuparinen rikki tälle kaudelle. Myöskin Boobyt, joilla en ennen ole kalastanut osoittivat toimivuutensa. (parikymmentä boobyä sidottuna, hyvä että toimii)

torstai 5. huhtikuuta 2012

Hukkareissuja

Taas on palattu Vaajavirran suhteen normaalikäytäntöön, eli ei kaloja. Tänään sentään näin parin hankikorrin katoavan parempiin suihin. Ilmeisesti aito korri oli sitten parempi vaihtoehto kuin tarjoamani perho. Tuossa vielä kuva hankikorrista, jos on epäselvää minkälainen otus se korri on.

Ja hieman tuli hetkittäin lunta