Lisää pituutta heti!

Kun nyt kerran on se venekin tuossa Vaajavirran rannalla, piti kokeilla vääräuskoisten soutu-uistelua. Ei tarvinnut kauaa soutaa, kun oli ensimmäinen kala uistimessa kiinni, sen onnistuin sössimään, kun en muistanut, että niissä keloissahan on säädettävä jarru. Toisen tärpin sain sitten jo haaviin asti. 45 cm istaritaimen. Eli nyt näyttää olevan trendi, että se maaginen 5 senttiä puuttuu...kaloista. Seuraava reissu täytyy tehdä veneestä perhostelemalla. Näytti olevan pari ihan kohtuullisen näköistä paikkaa, mihin yltää veneestä, mutta ei rannalta.

  

Liekkilammet 27.05.

Eelin, 6v, kanssa vietettiin päivää pääosin veneestä kalastamalla. Ei tullut kalaa. Paitsi Eelille ahven. Sekin oli kova juttu tuon ikäiselle. Ensimmäinen kala ja vielä omalla virvelillä. Kelakauppaan tosin joutuu, kun Abun halvan UL-setin haspelikela antautui.
Itse uittelin perhovehkeillä lähinnä boobyjä. Vaikkei kalaa tullutkaan, totesin, että ankkuri helpottaa veneestä kalastamista aika tavalla. Tiedä sitten vaikuttiko kalantuloon kuinka paljon, että toisen lammella olleen venemiehen mukaan, eteläisen lammen päätyverkosta puuttui. puolet. Sanoi soittaneensa tietoa seuran suuntaan. Voi olla jollekin verkkomiehelle kiva ylläri, kun kirjolohiparvi sattuu Päijänteessä uimaan pyydykseen.
Kolmen ukon virppaporukka sai yhden kirren haaviin asti. Vesi ainakin on lammillakin niin korkealla, että ihan varmasti kala siirtyy lampien välillä ja sitämyöten ehkä Päijänteeseen. Toivottavasti Koukun ja Paukun nettisivuille tulee infoa uusista istutuksista entiseen malliin, sitä ennen saa lammet olla osaltani rauhassa.

Tampereen iltakilpailut 23.5.2012

Töitten jälkeen Tampereelle iltakilpailuun koiraa kilpailuttamaan. Kisassa oli mukana jälleen vain 2 afgaania, Ukko ja Inka niinkuin viimekerrallakin. Muutenkin kisa oli edellisen toisinto. Ukko startista kärkeen ja koirien väli oli sen ~5 metriä koko kilpailun ajan. Ajat tosin parani, Hyvinkääseen verrattuna, molemmilla koirilla noin 1,3 sekuntia. Eli Hyvinkään baana oli oikeasti hitaassa kunnossa, niinkuin siellä moni arveli asian olevan. Tässä vielä videolinkki:
VIDEO

Liekkilammilla kirrejahdissa taas

Joka paikka tulvii, niin päätin suunnistaa Liekkilammille toivoen, että lampien hiljentyminen kesäksi, ei vielä olisi toteutunut. Kaikki muut ilmeisesti oli sen päätelmän jo tehneet. Yksin siellä sai kalastella. Kalantulo alkoi pienellä salakalla, joka oli boobyssä kiinni pyrstönjuuresta. Seuraavaksi boobyä puri pieni lahna ja olematon ahvenkin halusi maistaa, että mikähän se tuo on. Kirreistä ei ollut minkäänlaista havaintoa, kunnes tuli ihan kunnon tälli siiman päähän. Sain sen koukutettua ja pirteän tuntuinen kalahan siellä oli siimanpäässä. Veti useampaan kertaan siimaa ulos rullalta, kunnes sain se haavittua. 45 cm kirkaskylkinen kirrehän se. Siihen tapahtumat sitten jäivätkin ja lähdin pois katsomaan jääkiekkoa. Ei olisi kyllä moisen lätkäpelin takia kanattanut kesken pois lähteä. Koiratkin oli hajottaneet portin (haka poikki) ja mellastaneet koko huushollin herrana kalareissun ajan. Isommilta vahingoilta näköjään on vältytty, tai en vaan ole vielä huomannut. Ruokakala taas pois, täytyy olla ihan tyytyväinen.

Ratakisat Hyvinkäällä 17.5.

Tarkoitus oli Ukon kanssa mennä ratakisoihin  Tampereelle vasta keskiviikkona. No Sami ja Mia soitteli ja pyysivät kaveriksi, kun kisaan ei ollut ilmoittautunut yhtään afgaania heidän koiran lisäksi. Missä on afgaanit radalta? Onko rotu oikeasti valunut viimeisen 10 vuoden aikana siihen, että koirat on ainoastaan näyttelyeläimiä? Onko turkin varjelu viety niin pitkälle, että koirat on niin huonossa  kunnossa, että niitä ei radalle (tai maastoonkaan) kiikuteta? Eihän viime kesänäkään esim. SM- radalla ollut koiran koiraa, jokseenkin uskomatonta. No, sisarukset juoksivat hienon kisastartin, ei haitannut vaikka olivat kahdestaan. Ukko tuli maaliin ensimmäisenä ajalla 37,29. Aika olisi voinut olla parempikin, mutta paikanpäällä kaikki toitottivat radan hidasta kuntoa. Lienee totta tämä. Ukon voitto perustui unelmalähtöön, yhtä nopeilta sisarukset muuten vaikuttivat. Jännityksellä odotetaan keskiviikkoa ja Tampereen iltakisaa.

Liekkilampien "kalakarkelot" osa2

Tänään mentiin aamusta Timon kanssa lammille. Tällä kertaa vene saisi olla rannassa, ja kalastettaisiin rannalta heitellen.  Tiistain reissun vähien tapahtumien johdosta minulla oli paljon epäileväisempi mieli kalantulon suhteen. Myös todella kirkas sää vähän epäilytti. Päivästä kuitenkin kehittyi parempi kuin tiistaista. Timo sai pari kirreä ylös ja minä yhden. Tosin karkuutin sen ISON hittovie...

Liekkilampien "kalakarkelot"

Tänään suuntasin suurin odotuksin Liekkilammelle, pikkulinnut oli kertoneet, että kalaa tulee hyvin. No tulihan sitä, toisille. Veneestä viskellessä seurailin, kun kalaa nousi rannalta perhostelemalla ja toinen venemieskin kalaa väsytteli. Mieleen jo hiipi, että taas menee munat pataan. Yksi seitinohut tärppi oli vain plakkarissa, mutta ei yhtään kalaa. Mietin jo poislähtöä, kun tärppäsi. 50 cm pitkä komea kirjolohi. Uittaakin sitä sai, ennen kuin se suvaitsi uida haaviin. Onneksi tuli kysyttyä kollegoilta päivän väri ja luotettua siihen oranssiin, vaikka oranssi ei ihan tavallisin väri minun kalastusperhoissani ole. Tulee luotettua liikaakin mustaan ja valkoiseen. No komea ruokakala kuitenkin pois ja reissu pelastettu.

Iitin maastoissa

Viikonloppu meni koiraharrastuksen parissa kuin siivillä. Ainoa mikä harmitti, oli että Liekkilammen perhokisa meni nyt sitten sivu suun. Perjantaina asuntovaunun kanssa kisapaikalle Iittiin ja lauantaina olin lähettäjän ja vieheenvetäjän hommissa. Sunnuntaina koitti sitten se odotettu päivä. Ukon ensikisa! Afgaaneja oli vähänlaisesti, mutta silti kisasta kehkeytyi laadukas. Ukko toi voiton kotiin kovilla yhteispisteillä 522. Serti tuli vielä kaupan päälle. Tässä http://www.youtube.com/watch?v=b2bamE2OuLE&feature=g-upl vielä video molemmista starteista. Ukko punaisella manttelilla.