MH Luonnekuvausta ja Princejä

Tänään oli se aamu, jolloin afgaaninvinttikoirallamme Sepolla oli luonnekuvaus, se on periaatteessa kevennetty versio palveluskoirien luonnetestistä. Itse en ollut mukana, mutta videon katsoin Sepon touhuista. Lukuunottamatta haahuilua siellä sun täällä, Seppo suoriutui testistä ihan mallikkaasti. Ei haamut, äänet tai laukaukset pelottaneet. Se mitä palveluskoirien testistä jäi kaipaamaan oli koiran reagoiminen uhkatilanteeseen. Edelleenkään emme tiedä kuinka Seppo käyttäytyy uhattuna, mielestäni se olisi ihan tärkeä tieto koiranomistajalle.

Siivoilun jälkeen, mielenrauhan palauttamiseksi, piti vielä uhrata illasta hetki perhokalastukselle. Päätin sitaista muutaman kuulapää Princen Vaajavirran harjusten kiusaksi, toki niitä tulen tarjoamaan myös Muuramenjoen kirjolohille. Koukkukooksi valitsin 14. Se alkaa olla tällaiselle nakkisormelle ja kohtuullisen pieni koukkukoko. Sain kuitenkin aikaan varmasti lyhyen perhonsidontaurani siisteimpiä sidoksia. Josko ne vielä toisi tärppejäkin.

Vaajavirrassa on kala!

Ajattelin tänään aloittaa blogin liittyen kahteen rakkaimpaan harrastukseen, eli kalastukseen ja vinttikoiraharrastukseen. Sitäpaitsi kaikilla kovilla perhokalastajilla on blogi, jossa kaloilla voi kehuskella.

Heräsin tänään aamulla jo viideltä, ja aloitin työt kuudelta. Tarkoituksena suunnata jälleen kerran Vaajavirralle kalaan. Ehdin virralle noin 14.30 ja menin ensin voimalaitoksen yläpuoliselle perhokalastusalueelle. Tänä keväänä on yliolanheitto alkanut, ainakin omasta mielestä, sujumaan kohtuudella. Joten heittelin viime vuoteen verrattuna todella pitkiä heittoja kuulanymfeillä "kahluualueen" ja syvän rajamaille. Minkäänlaisia tapahtumia ei perhokalastusalueella ollut. tarkoituksena oli siirtyä vierasvenelaiturin päähän, mutta se oli varattu, ei sinne kolmatta vispaajaa mahdu yhtä aikaa, joten jouduin menemään hetkeksi Paloniemen kärkeen. Siellä ei tullut heitettyä kuin pari heittoa vaikeassa tuuliolosuhteessa. Huomasin laiturin vapautuvan ja siirryin sinne. Pari laiturilla kalastanutta kaveria tuli vastaan ja kuulin heiltä laiturin päästä eilen tulleen alamittaisia harjuksia ja taimenia. Tuuli häiritsi heittämistä edelleen ja erinäiset uppoavat perhot eivät tuottaneet tulosta. Tuuli alkoi rauhoittua ja huomasin pari vaaleanruskeaa vesiperhosta räpiköivän vedessä. Ja näin kalan tuikkirenkaan myös. Ei kun perhorasialla ja pintaperhoa kehiin! Tämä ei todellakaan ole normaalia minun perhokalastuksessa. Tuuli sotki heittoa edelleen, mutta olisikohan ollut toinen tai kolmas onnistunut heitto kun kala nousi perhoon, mutta ei tarttunut kiinni. Kalastusjännitys nousi heti ihan eri tasolle. Homma ikään kuin sähköistyi. Näin pari tuikkia lisää ja päätin jatkaa urheasti pintaperholla. Tuulikin rauhoittui ja heittely alkoi olemaan mukavaa. Sitten se tapahtui, perhon luona mulahti ja kala oli kiinni. Kovin isolta se ei tuntunut. Uittelin kalan haaviin ja siinä se oli haavissa laiturilla, 30 senttinen harjus. Kovin se tuntui kivalta saada Vaajavirrasta kala reilun kauden turhien reissujen jälkeen.

Sitäpaitsi vaikuttaa siltä, että tämä blogin pito on lääke kalaonneen. Kaikilla kovilla perhoukoilla on blogi...