Tänään oli se aamu, jolloin afgaaninvinttikoirallamme Sepolla oli luonnekuvaus, se on periaatteessa kevennetty versio palveluskoirien luonnetestistä. Itse en ollut mukana, mutta videon katsoin Sepon touhuista. Lukuunottamatta haahuilua siellä sun täällä, Seppo suoriutui testistä ihan mallikkaasti. Ei haamut, äänet tai laukaukset pelottaneet. Se mitä palveluskoirien testistä jäi kaipaamaan oli koiran reagoiminen uhkatilanteeseen. Edelleenkään emme tiedä kuinka Seppo käyttäytyy uhattuna, mielestäni se olisi ihan tärkeä tieto koiranomistajalle.
Siivoilun jälkeen, mielenrauhan palauttamiseksi, piti vielä uhrata illasta hetki perhokalastukselle. Päätin sitaista muutaman kuulapää Princen Vaajavirran harjusten kiusaksi, toki niitä tulen tarjoamaan myös Muuramenjoen kirjolohille. Koukkukooksi valitsin 14. Se alkaa olla tällaiselle nakkisormelle ja kohtuullisen pieni koukkukoko. Sain kuitenkin aikaan varmasti lyhyen perhonsidontaurani siisteimpiä sidoksia. Josko ne vielä toisi tärppejäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti